Elämää velkajärjestelyssä

ei tämä vielä mitään

2010-07-01T06:02:00.000+03:00

Ihan kuin taloudelliset vaikeudet eivät olisi tarpeeksi, näyttää siltä että on työpaikka vaarassa. Firma haluaa päästä eroon työntekijöistä, mutta koska irtisanomiset eivät näytä hyvältä, savustetaan mm. meikäläistä ulos (pitkä juttu, en nyt mene yksityiskohtiin, luottamusmies sanoi ettei ole nähnyt näin törkeää tapausta aikoihin) .

Ellen itse olisi taloudellisesti tässä jamassa, savustuisin erittäin mielelläni ulos eikä edes yskittäisi. Muta kun kerta kaikkiaan tarvitsen sen työn! Ei ole vielä (?)talous lähtenyt pyörimään niin että se näkyisi avoimissa alan työpaikoissa. Viikon sen jälkeen, kun minun annettiin ymmärtää että olisin ehkä onnellisempi jossain muussa työpaikassa, jaksoin pinnistellä ja sain jostain ihmeestä voimaa tehdä uusi suunnitelmiakin. Mutta sitten iski täydellinen lamaannus. Raahauduin työterveyslääkärille ja luettelin listaamani fyysiset oireet kuin robotti. Lääkäri totesi, ettei minusta ole mitään iloa firmalle tässä kunnossa, ja määräsi sairaslomalle.

takaaja vääntää

2010-07-01T05:49:00.000+03:00

Takaaja on ottanut yhteyttä oikeusaputoimistoon, koska pitää pankin toimia epäilyttävinä. Asiaa tutkitaan, ensimmäinen kommentti oli että kyllä tosiaan, vaikuttaa ihmeelliseltä että pankki voi maksattaa sekä velallisella että takaajalla samanaikaisesti niin paljon (entinen lainanhoito 550 e / kk, nyt pankki vaatii maksettavaksi 950e/kk).

Vaikka takaaja joutuisikin lopulta maksamaan 'vain' korkoja, mitä hän itse ehdottaa, tunnen suurta häpeää ja syyllisyyttä siitä, että olen saattanut hänet tähän tilanteeseen.

Panki haluaakin rahansa

2010-06-03T22:53:00.000+03:00

Sen suurimman lainan takaaja soitti. On saanut pankista kirjeen, että hänen pitää maksaa koko laina pois. Samaan aikaan oletetaan ilmeiseti minun maksavan lähes 700 euroa kuussa viiden vuoden ajan samaa lainaa? Ilmankos pankki ei edes vastustanut velkajärjestelyä. Näin se saa omansa pois korkoinenn + 40 000 euroa. Kätevää. Tämä menee ihan absurdiksi.

Ote herpantuu

2010-06-02T06:36:00.001+03:00

Tein internetpankissa vuoden loppuun automaattisen maksusysteemin maksusuunnitelman mukaan. No, näyttää nyt siltä, että joidenkin velkojien maksusuunnitelma on erilainen, ja yht'äkkiä onkin rästissä 600 euroa! Tämä ei mahdu kaaliini millään. Käy läpi summia tiliotteessa, omassa hienossa exel-taulukossani, maksusuunnitelmassa ja uudessa muistutuskirjeessä. Mikään ei täsmää. Laitan paperit kansioon, suljen koneen ja lähden lenkille. Olen raivona ja kävelen mummot kumoon, saatanan turistitkin Merisataman rannassa. Ja hanhet! Kohta ne lisääntyvät kuusinkertaisesti ja paskantavat polut pilalle. Kaivopuistossa pyyhin puskan 'takana' kyyneleet ja venyttelen urheilullisesti. Päätän tehdä italialaisen uunimunakkaan. Sen ajatteleminen lohduttaa.

Takaajan asema

2010-05-02T09:19:00.001+03:00

Siis kaikki ei olekaan ihan selvää! Takaaja sa nyt monen tonnin karhukirjeitä pankilta. Pankki ei missään vaiheessa vastustanut velkajärjestelyä. Velkaneuvojan laskelmien mukaan viiden vuoden jälkeen jäisi 6 tonnia vielä maksamatta pankille, tosin lopullisessa maksusuunnitelmassa tuollaista mainitaa ei ollut.

Takaaja otti yteyttä pankkiin, nimettyyn yhteyshenkilöön, joka selitti että 'velallinen on päässyt velkajärjestelyyyn, ei takaaja.' Henkilö ei kuitenkaan ollut aivan varma asiasta, laittoi asian eteenpäin jollekin toiselle, joka puolestaan ei ole vielä tuonut asiaan mitään selvyyttä.

Takaaja antoi kirjanpitäjälleen avimen valtakirjan hoitaa tätä asiaa. Katsotaan tuleeko mitään selvyyttä. Vai päädytäänkö maksamaan laina kaksinjkertaisena takaisin.

Maksuohjelman vahvistaminen

2010-03-27T07:37:00.000+02:00

No vihdoin tuli käräjäoikeudesta päätös, jossa vahvistetaan 'liitteenä oleva maksuohjelmaehdotus sellaisenaan hakijan maksuohjelmaksi'. Paljon tekstiä ja maksuvaralaskelma. Realisointituloksen jako, josta ilmenee kullekin velkojalle maksettava summa. Maksuaikataulu ja joidenkin tilinumerot (ei kaikkien tietenkään, jotain selvittetävää täytyy aina jäädä). Luettelo velkojista ym osallisista.

Velallisen varallisuudeksi on katsottu 'menettelyajan maksuvara' eli kahden kukauden laskettu maksuvara takautuvasti. Mutta suurin osa tuosta summasta on mennyt jo ulosottoon? Kuinka suuria summia minun kuvitellaan voivan säästää kuukaudessa...? Taas saa soitella. En ymmärrä. En jaksa. Haluan vain alkaa kiltisti maksamaan säännöllisesti, ilman mitään pommeja (pieniäkään) menneisyydestä.

Pari noloa juttua

2010-03-13T10:06:00.001+02:00

Tietoisena siitä, että ensi kuussa saan hieman 'ylimääräistä' olen käyttänyt tuota rahaa etukäteen, eli lainannut mm. aikaisemmin mainitsemaa lomailua varten. Kun vuokran maksun aika tuli, puuttuikin pari sataa. En halunnut enää lainata, en edes keksinyt keneltä olisin, joten kysyin vuokraemännältä, että voisinko maksaa seuraavassa kuussa (itse asiassa tämän kuun puolella) kahden kuukauden vuokran. Se onnistuu. Tämän kerran. Tulevaisuudessa on maksettava vuokrasopimuksessa mainittuna päivänä. Olen hyvin kiitollinen, vaikka tuon näkyttävä huomautus ottikin päähän, nyt pärjätään taas seuraavaan palkkapäivään.

Olin tiistaina eräässä tilaisuudessa. Tilaisuuden jälkeen oli ruokailu. Olin jo buffettijonossa, ennen kuin tajusin , että se maksaa 20 euroa. Minulla oli vain 10 ja sekin oli budjetoitu loppuviikon ruokaan. Muistin mukamas jotakin, ja livahdin pois kännykkää kaivellen.

Ilmoitus ratkaisun antamisesta

2010-03-13T09:57:00.000+02:00

Velkajärjestelijän ehdotus lopullisesta maksusuunnitelmasta teki siis rundin, ja sain käräjäoikeudelta kirjeen, jossa lukee: Käräjäoikeus ilmoittaa, että 'ratkaisu yllä mainitussa asiassa annetaan 17.01.2010'. Asia siis on: velkajärjestelyhakemus. Meni hetki ennen kuin tuonkin tajusin. Tyhjän oloinen kirje. 'Ratkaisu ja muutoksenhakuohjeet ovat ratkaisun antamispäivästä alkaen nähtävillä käräjäoikeuden kansliassa'. Siis eikö minulle ilmoiteta erikseen, vaan täytyy mennä käräjäoikeuden kansliaan katsomaan ratkaisua?

Vene keikkuu

2010-02-28T09:18:00.001+02:00

Olin vähän laskeskellut, että tässä kuussa päästäisiin kiinni säännöllisistä elintavoista ja voitaisiin alkaa elämään niin, että kaikki olisi hallinnassa. Mutta ei. Miehen poika tuli hiihtolomalla käymään. Lainasin ystävältäni rahat lentolippuun (kun tiesin että maaliskuussa tulisi bonuksia). Kuukauden ruoka- ym. budjetti meni viikossa hissilippuihin, laina-auton bensoihin ja eväisiin. Mutta jälleennäkemisen riemu oli valtava ja loma kaikin puolin onnistunut, hetkeäkään en vaihtaisi (paitsi ehkä sen kun jäätiin autolla jumiin hankeen...). Sanoin että 'jotain on keksittävä, jos halutaan näitä tapaamisia jatkaa'. Mies sanoi: 'Keksin kyllä jotain'.

Paistaa se aurinko risukasaankin...miksei sitten Kaivariin!

2010-02-25T07:16:00.000+02:00

Odottamisen olematon hilpeys

2010-02-25T07:10:00.000+02:00

Mietin että milloin se alkoi, tämä olo että koko ajan odottaa jotain. Jotain tapahtuvaksi. Että tulisi joku ratkaisu. Kun ensimmäisen kerran otin yhteyytä velkaneuvojaan syksyllä 2008, sain varattua ajan tammikuulle 2009. Sitten odotin. Velkaneuvojalle vein sitten mahdollisimman tarkat tiedot veloista ja tuloista ja tilanneselvityksen. Sain oikein kehunkin järjestelmällisyydestä. Hän laskeskeli ja kyseli ja tuli siihen tulokseen, että yksi mahdollisuus voisi olla velkajärjestely. Muita mahdollisuuksia olisi hoitaa isoin laina ja antaa muiden mennä ulosottoon. En ollu odottanut ihan tätä. Epämääräisyyttä ja vaihtoehtoja kaikessa vaihtoehdottomuudessa. Luottotietoni olivat tuossa vaiheessa vielä kunnossa, ja näin niiden menettämisen jotenkin peikkona.

Jäin odottamaan...mitä? Luultavasti ihmettä. Lottovoittoa. Miehelle työpaikkaa. Että avaruusolennot nappaisivat minut ja veisivät ihmeelliselle planeetalle, missä ei ole lainkaan ongelmia. Että osaisin tehdä päätöksen haluanko hakea velkajärjestelyyn.

Huhtikuussa tein päätöksen. Paperit kasaan ja velkaneuvojalle. Hakemuksen täyttöä. En ollut tullut ajatelleeksi, että myös verottaja on velkoja, joten siinä oli vielä selvitettävää. Lopulta kaikki tiedot saatiin kasaan ja velkajärjestelyhakemus jätettyä kesällä. Ja jäin odottamaan.

Nyt odotan sitten että velkajärjestely varsinaisesti alkaa, eli alan maksamaan joka kuukausi velkojille 1112 euroa. Se tapahtunee huhtikuussa. Mitä sitten? Odotan velkajärjestelyn loppumista vuoden 2015 alkupuolelle.

Tarkistuksia

2010-02-18T20:55:00.000+02:00

Täytyi vielä varmistaa yksi juttu: mitä jos mies saa töitä, ja pystyy näin ollen maksamaan vuokraa ja omaa elämistään, nouseeko silloin maksuvarani?
Velkaneuvojan mukaan ei nouse. Viiden vuoden 'kakku' on arvioitu tämänhetkisen tilanteen perusteella. Omat tienestini saavat olla tonnin arvioitua suuremmat vuodessa. Kaikki sen yli menevä tulo menee velkojen maksuun. Myös 'kohtuulliset asumiskustannukset' on määritelty maksuvaraa laskettaessa. Todellisuudessa voi sitten sinnitellä kalliimmassa tai asua vaikka teltassa, mutta asumista varten jätetäään 700 euroa.

Tänään ostin Lidlistä

2010-02-13T17:14:00.002+02:00

Hollantilaista Edam juustoa 0.844 k g 4.21
virikehäkkikananmunia 8kpl 1.23
täysjyväspaghettia 0.99
jääsalaatti (ruukku) 0.99
pekonisuikaleita 1.99
paistijauhelihaa 500g 2.19
kananpojan fileepihvejä 4.49
Maukas näkkileipää 1.56
4 banaania 0.50
kurkku 1.17
parsakaali 1.29
1kg sipuleita 0.79
luumukirsikkatomaatteja 3x 250g 2.29
yhteensä 24.46 euroa.

Tällä pitäisi pärjätä aika pitkään, ja jotain perusjuttuja on ennestään kaapissa. Suunnitelmissa on tehdä quiche lorraineja pari kappaletta (pakkaseen), sipulikeittoa, hollantilainen hernekeitto, currykanaa, kanapiiras, pasta al pesto, leipää, uunibanaaneja, tortilla, indonesialaisia lihapullia ja parsakaaligratiini.

Todellisuus

2010-02-09T09:09:00.001+02:00

Velkojen järjestelijältä tuli vihdoin (mielestäni kaiken pitäisi tapahtua heti) kirje, jossa listattiin kohdat jotka piti tarkistaa: veroprosentti, mahdolliset muutokset tulotasossa. Kyllä, kyllä, avopuolison tilanne on edelleen sama! Vastasin kysymyksiin mahdollisimman tarkasti , lähetin sähköpostilla liitteineen ja jäin taas odottelemaan.

Viime perjantaina tuo velkojeni järjestelijäksi määrätty asianajaja soitti. Maksuvaraa oli tarkistettu. Minulle velkaneuvoja oli ilmoittanut , että tulisin maksamaan 691 euroa kuussa. Tarkistettu summa oli 1900 euroa. Siinä oli mielestäni selkeä ero. 'Kuinka tämä voi olla mahdollista?' huusin puhelimeen. 'Velkaneuvoja on ilmeisesti puhunut koko ajan aivan PASKAA. Nettopalkkani on 2500. Siitä pois 1900 on 600. Miinus vuokra, ruoka jne.!' Asiaan oli tietysti luonnollinen selitys: oli otettu huomioon vuotuinen kokonaistuloni mutta ei avopuolison negatiivista maksuvaraa. 'Tämä ei voi mennä näin. Ennemmin anna kaiken mennä ulosottoon, silloin minulle jäisi sentään n. 1500...!' Asianajaja sanoi, että täytyy nyt tarkistaa tämä juttu. Jäin epätietoisuuden valtaan, enkä voinut keskittyä töihin. Kuinka voi kaikki heittää aivan häränpyllyä? Kuinka voi olla niin monta tulkintaa asioista? Oliko velkaneuvoja ihan pihalla?

Hetken kuluttua asianajaja soitti takaisin:' Joo, ei se tosiaan niin ole. Mutta maksuvara on kasvanut hieman, koska on otettu huomionn kokonaistulo. Laskettu maksuvara on 1112euroa kuussa.' 'Jaaha', sanoin ' siinäkin on vissi ero aikaisempaan informaatioon.' 'Asumiskuluihin on kiinnitetty huomiota', sanoi asianajaja.' Hyväksyttävät asumismenot kahdelta on 700 euroa kuussa. Sillä löytää kyllä kaksion Pohjois-Helsingistä. Mutta ehdotan hyväksyttäväksi 800 euroa'.

Koko viikonloppu meni mäihätessä miten selviydytään 388 eurolla kuussa (nettopalkka - vuokra - sähkö). Tietysti on lomarahat ja bonukset, pienet epäsäännölliset lisät, jotka nyt täytyisi säästää...

Luopumisia

2010-01-04T07:34:00.014+02:00

Kun se (taloudellinen alamäki) alkaa, alkaa luopuminen.

Ensi lähtee talo. Rakkaudella suunniteltu ja rakennettu, monien ihailema. Olisi pitänyt tyytyä vähempään. Olisi pitänyt rakentaa parempaan aikaan. 'Saitte varmaan hyvät rahat niin upeasta talosta!'.
Milloinkahan olimme viimeksi lomamatkalla? Muutama vuosi sitten Intiassa omatoimimatkalla. Toissakesänä päivä Tallinnassa. 'Mutta sullahan on niitä työmatkoja, eikös se kumminkin ole vähän niinkuin lomaa?' Ihan takuulla! Aaamukuudelta kentälle, Lontooseen tai Frankfurtiin, keskiyöllä kotona taas.(Mutta päivärahat kelpaa! Olisipa vaan enemmän työmatkoja).

Syyskuussa 2008 oltiin syömässä ravintolassa. Se ilta maksoi sata euroa, ja podin syyllisyyttä seuraavat kolme kuukautta. Siinähän meni puolet kuukauden ruokabudjetista (ja nyt vasta olen älynnyt alkaa budjetoimaan). Voisihan ravintolassa halvemmallakin syödä. Esim ottaisi vain pääruoan ja joisi vettä tai pienen keskioluen. Ei alkuruokaa, viiniä ja calvadosta.

Kirjat! Onneksi on kirjasto. Itse asiassa parempikin lainata kirjat kirjastosta kuin ostaa niitä hyllyyn pölyttymään. Kuka oikeastaan lukee kirjoja moneen kertaan, en minä ainakaan.

Lehdet. Työpaikalle tulee valtava määrä lehtiä, ei niitä tosin ennätä missän välissä lukemaan. Joskus lainaan kotiin vanhempia numeroita. uutiset voi lukea netist. iGoogleen olen laittanut YLE:n, Taloussanomat, Kauppalehden jne. Jouluna myydään paljon lehtiä 'kaksi yhden hinnalla'. Ostinkin erään naistenlehden, koska sinä oli juttu yhdestä vanhasta kaverista. Mutta en jaksanut oikein innostua.

Autot, eihän niitä oikeasti kaupungissa tarvitse. Mies jäi kaipaamaan omaansa, mutta varsinkaan työttömänä ei sitä tarvitse. Itse pääsen mainiosti töihin julkisilla. Kävelymatkaakin kertyy joka päivä nelisen kilometriä! Varsinkin kun lunta on kerääntynyt ja aurat tehneet puolen metrin seinän parkkeerattujen autojen ja ajoradan väliin, ei ole ikävä autoa.

Veneestä luopuminen on pahempaa - mutta silti yllättävän helppoa. Siihen ennätti kymmenen vuoden aikana tulla aivan erityinen suhde, mutta toisaalta: esinehän sekin vain on. Veneitä on maailma täynnä, ja aina joku hakee gastia.

Mies luopui oluesta. Tosin se ei tainnut johtua taloudellisesta ajattelusta, vaan siitä että eräs miespuolinen ystävä huomautti leikillään kaljamahasta. Loppui kaljan juonti kuin seinään.

Kodin sisustusta en ole koskaan erityisemmin harrastanut. Huonekalut ovat vain ilmestyneet jostain ja ajautuneet paikoilleen. Kun muutimme 150 neliöstä 44:ään jouduimme yllättäen ostamaan sohvan ja säilytyskalusteita, koska aikaisemmat huonekalut olivat täysin sopimattomia uuteen mittakaavaan. Isompi televisio jäi haaveeksi. Ja mitään muuta kuin taulu-TV:tä ei tähän huusholliin tuoda, eli huuto.net ei nyt auta. Itse voisin viedä kierrätykseen koko vehkeen, mutta mies ei tule toimeen ilman.

Baarissa notkuminen ei ole ollut tapana sitten lyhyen periodin opiskeluaikana. Mutta kävimme silloin tällöin juomassa gin tonicit tai lasilliset punaviiniä jossain mukavassa paikassa. Tapailin paria ystävääni silloin tällöin viinibaarissa, maisteltiin erilaisia punkkuja. Ei enää.

Konsertitkin pahus vie maksaa maltaita. Mutta onneksi on ilmaisiakin, niihin menemme aina kun on tilaisuus. Viimeksi Eternal Erection Vanhalla. Muuten musiikkia löytyy mukavasti netistä. Viihdytämme itseämme YouTuben playlistoilla ja internetradiolla. Ostin maaliskuussa 2008 viimeksi CD:n. Vaikka olen sitä mieltä, että musiikki ei periaatteessa vanhene, niin kyllä olisi mukava hankkia jotain uutta. Tiskijukkailu sujuu paremmin kun on monta peliä käytössä: LP, CD, netti...

Sukuloitua on tullut vähän harvakseltaan. 500 kilometrin kotimaan matka maksaa vähintään satasen pekkaa päälle vaikka miten laskisi. Tuntuu ikävältä priorisoida venepaikkamaksu ja jättää käymättä äidin luona. Vuokra-autolla 100 km päähän kavereiden luo? Jos onnistuu varaamaan O2 median kympin Fiatin viikonlopuksi niin matka tulee halvemmaksi kuin julkisilla.

Pahinta

2010-01-04T07:09:00.001+02:00

Ensimmäinen työpäivä laiskan joululoman jälkeen. Pakkasta seitsemän astetta. Vaikeaa päätää mitä pukisi ylleen, kun on viettänyt kaksi viikkoa joko toppahousuissa (ulkona) tai Nanson trikoisessa kesämekossa (sisällä).

Kaikkein pahinta tässä kaikessa on se, että en viihdy nykyisessä työpaikassani, mutta olen siitä riippuvainen. Tilannetta helpottaa hieman tiimin vaihtaminen, työtehtävätkin muuttuvat jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan alan olla aika kypsä. Työpaikallani ei ole enää mitään annettavaa minulle, eikä minulla sille. Olen katsellut muitakin paikkoja, ja soitellut suoraan yrityksiinkin, mutta tällä hetkellä näyttää joka puolella olevan rekrytointikielto (vaikka töitä olisi!).

Niin, tiedän. Saan olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on vakituinen työ. Mutta kukapa ei haluasi, että elämä olisi vielä parempaa? Jos taloudellinen tilanteeni olisi toisenlainen, ryhtyisin yrittäjäksi. Rahaa ei todennäköisesti käyttööni jäisi yhtään enempää kuin nytkään, ajasta puhumattakaan, mutta olisin 'vapaa'.

413 euroa /kk

2010-01-01T08:16:00.002+02:00

Minulle oli aivan uutta, että ihmiselle täytyy jäädä 413 euroa kuussa pakollisten asumiskustannusten jälkeen ( yksinasuvalle 492e/kk). Hieno juttu. Ei minulle aikoihin ole tuollaista rahaa jäänyt. Edellyttäen että mitään ikäviä rahaa vieviä yllätyksiä ei tapahdu, pystyn jopa säästämään jotain, ja menemään esim äkkilähtölomalle (esim. 250 e viikko Fuerteventuralla!)

Seis! Osaltaan juuri tällainen itsekeskeinen ja lyhytnäköinen ajattelu on saanut minut taloudellisiin vaikeuksiin. Tosiasiassa parempi säästää jokainen liikenevä penni sukan varteen ja sitten viiden vuoden kuluttua katsoa josko voisi alkaa viettämään 'normaalia' elämää. Viiden vuoden kuluttua minulla voisi olla säästössä esim. huimat 6000 euroa. Ai niin , pakkokin olla, koska tuo summa muuten jää takaajan maksettavaksi viiden vuoden kuluttua, ja sitähän en voi sallia. Todellisuudessa käytettävissäni on siis 313 e / kk.

Siis kuinka pärjätä tuolla summalla? Ruokaan menee satanen, bussilippuun 84 euroa. Jää vielä 129 euroa 'muuttuviin kustannuksiin'. Jos harrastuksista koituvat kustannukset jaetaan 12:lla, tulee n. 50 euroa. (fyysisen ja henkisen terveyden vuoksi harrastuksista ei voi luopua). Kampaaja 20 euroa (joka toinen kk). Jää 59. Vaatteet ja kengät,, muu...? Tähän asti olen selvinnyt n. 300 eurolla vuodessa, eli 25 e/kk. Jää vielä 34 euroa, eli esim. neljä kahdeksan euron viinipulloa?

Olen onnekas siinä suhteessa, että minulla on työsuhdepuhelin ja laajakaista, työterveydenhoito ja liiton maksama matkavakuutus. Mutta silti, täytyy kyllä viilata tuota budjettia...

Päätösilmoitus

2010-01-01T07:39:00.001+02:00

Päätös velkajärjestelyn aloittamiesta putkahtikin postiluukusta jo eilen. Tarkemmin sanottuna kopio siitä. Olipa hyvä, että soitin käräjoikeuteen ja kysyin päätöksestä, ja minulle sanottiin selkeällä suomen kielellä, että se on myönteinen. Muuten olisin ollut ainakin vähän aikaa hukassa 13-sivuisen päätöskirjelmän kanssa. Jos epähuomiossa ohittaa ensimmäisen sivun yläreunassa olevan tekstin ' PÄÄTÖS, velkajärjestelyn aloittaminen', vasta kahdekkasannella sivulla lukee 'RATKAISU, yksityishenkilön velkajärjestely aloitetaan'. Selvittäjä on määrätty, ja tulee ottamaan minuun yhteyttä ennen maksuohjelmaehdotuksen laatimista.

Pokka pitää

2009-12-30T14:59:00.000+02:00

Olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen. Ansaitsen enemmän kuin keskimäärin insinöörit Suomessa. En ole peliriippuvainen enkä alkoholisti. Olen myös terve ja hyvässä parisuhteessa.

Eroan kollegoistani ja ystävistäni kuitenkin erityisesti eräässä suhteessa: en ole voinut hoitaa velkojani. Menetin talon, auton , veneen... Kun muut menevät lomalle Thaimaahan, lasken pystynkö ostamaan jotain erityistä jouluksi ja ehkä pääsen jonkun kyydissä sukulaisissa käymään. Hampaan lohkeaminen tai kodinkoneen rikkoutuminen on pieni katastrofi. Firman pikkujouluista lähden hyvissä ajoin ennen kuin kukaan ehtii pyytämään jatkoille baariin.

Vain kourallinen ihmisiä tietää todellisen tilanteemme, ja hyvä niin. Keskustelupalstoilla kirjoittelevat kohtalotoverit saavat usein tylyjä vastauksia, on niitä joilta velkaantuneille ei ymmärrystä heru. Paras pitää matalaa profiilia.

Onneksi olen elänyt suurimman osan elämästäni suhteellisen pienellä budjetilla ja oppinut selviytymään mm. mielikuvituksen ja tyylitajun ansiosta. Muotitaloni on UFF ja ruokakauppani Lidl sekä aasialaiset kaupat. Kehtaan mennä minne vaan ja kutsua ihmisiä illalliselle. Niin pinnalliselta kuin saattaa kulostaa, on tärkeää että säilyttää tietyt ulkoiset puitteet vaikka menisi kuinka huonosti. Hyvä ryhti, jos ei muuta.

Tänään sain tietää

2009-12-30T14:02:00.001+02:00

Seitsemän kuukauden epävarmuuden (puhumattakaan sitä edeltäneestä ajasta) jälkeen sain tänään tietää päässeeni yksityishenkilön velkajärjestelyyn. Soitin aamulla käräjäoikeuteen ja muutaman tunnin olen sulatellut tuota helpottavaa uutista. En ole yllättynyt. Päin vastoin, olisin ollut suunnattoman pettynyt jos päätös olisi ollut kielteinen. Silti viime hetkeen saakka epävarmuus stressasi. Puhelun jälkeen en voinut muuta kuin purskahtaa itkuun. En voi keskittyä mihinkään nyt. Miten mies voi ihan tyynenä tuijottaa Live Leakia?