Vikaa, vikaa, vikaa...

Se mitä velkaneuvoja sanoi 'ongelmastani' (että olen terve ja koulutettu) pisti funtsimaan. Itsekin ajattelin (pian 3 vuotta sitten) työttömäksi jäätyäni, että mikäs tässä on ollessa, kun on mahtava osaaminen ja positiivinen persoonallisuus. Kyllä töitä löytyy. Mutta todellisuus löi märällä haisevalla rätillä päin naamaa.

Olen alkanut miettimään, että onko minulla sittenkin joku sairaus tai vika, jota en ole huomannut, mikä estää minua suoriutumasta elämästä 'normaalilla' tavalla, eli ansaitsemasta elantoani työllä ja suoriutumasta veloista. 

En ole mielestäni ainakaan masentunut. Herään joka Jumalan aamu pirteänä ja toiveikkaana, toisin kuin eräs tuntemani ihminen, joka oikeasti on masentunut. Minua ei lannista kelit, ja tukkanikin hulmuaa aina kiiltelevänä (vrt. 'bad hair day').

Keskittymishäiriö? Voi olla, tylsistyn kuoliaaksi ja tulen levottomaksi, jos pitää kauan aikaa olla samassa paikassa tai tehdä samaa asiaa. En ole koskaan voinut sietää tilaisuuksia (kirkonmenot, kokoukset, luennot jne) joissa pitää olla paikallaan ja kuunnella. Sukulaisvierailut ovat aina olleet  piinaa (istua ja turista niitä näitä ihmisten tylsissä kodeissa, joissa on vuosi vuoden jälkeen samat sytyttämättömät kynttilät kirjahyllyssä). Sen sijaan pidän spontaaneista tapaamisista, asioiden tekemisestä ja liikkeessä olemisesta (joko keho liikkuu tai päässä liikkuu). 

Ise asiassa minulla on luurangossa eräs fyysinen virhe, joka ilmeni teini-iässä. En nyt mene siihen sen kummemmin. Seurantatutkimuksessa kuulin, että samaa vaivaa potevista ikätovereistani suuri osa oli sairauseläkkeellä nelikymppisenä ja loput syövät jatkuvasti kipulääkkeitä. Hämmästyin suuresti, sillä itse en ole asiaa edes ajatellut sairautena, vaan ominaisuutena, joka tosin aiheuttaa kipua päivittäin (entä sitten?), ja jos olisin halunnut trapetsitaiteilijaksi tai tanssijaksi, olisi se ollut este ammatinvalinnalle. Tämä on jonkinlainen selitys sille, että olen aina liikkeessä. Ja levottomassa ruumissa asunee levoton mieli. 

Ai niin, unohdan aina että olen kohta viisikymppinen. Olisikohan sillä osuutta asiaan? Mutta kaikkihan ovat joskus 50, paitsi nuorempana kuolevat, eli mistään poikkeuksellisesta ilmiöstä ei ole kysymys. 

Äääh....sovitaan, että vika on yhteiskunnassa. Nyt alan siivoamaan, ja sitten ystävän kanssa lenkille.

Neuvosta vaarin

Kävin sitten tapaamassa uutta velkaneuvojaa, joka mm. valotti tuomarien mustavalkoista suhtautumista asioihin. Oikeusprosessin tuloksena on aina kyllä tai ei (velkajärjestely- tai maksuohjelman muutoshakemukselle), eikä mitään siltä väliltä. Ihmisten monimutkainen ja ailahteleva elämä ei tuomareita liikuta, eikä muutoksia aleta noin vain tekemään. Eli hän ei suositellut, että hakisin maksuohjelman muutosta.

Se sijaan velkaneuvoja neuvoi ottamaan yhteyttä velkojiin ja kysymään mikä on pienin summa mihin he suostuisivat. Velkajärjestelypäätöksessä on teksti, jota kuulemma kukaan ei lue. Siinä sanotaan, että velkojan kanssa voidaan sopia myös muunlaisesta maksutavasta kuin mitä ohjelmassa on määritelty.

Olin myös ollut siinä uskossa, että velkajärjestely kestää joka tapauksessa sen viisi vuotta, ja aina kun saa rahaa täytyy se maksaa lisäsuorituksina, mutta nyt kuulin, että jos saan jostain ihmeen kaupalla kasaan koko summan (mikä on laskettu kertyvän maksuohjelmalla), voin maksaa kaiken pois ja se on siinä!  

Minulla on valtava vastenmielisyys kaikkia 'papereita' (paitsi piirustuspapereita ja serviettejä) kohtaan, erityisesti laskut ja velkajärjestelyyn liittyvät asiakirjat saavat minut kananlihalle, ja siksi ne ovat tiukasti mapissa alimmalla hyllyllä. Kotiin mentyäni kuitenkin otin ne esille, ja ryhdyin velkaneuvojan ehdottamaan toimeen.  Otin yhteyttä suurimpaan velkojaan, ja kas kummaa: Myöntyi heti maksun pienentämiseen 250 eurosta 125 euroon kuussa!  Laitoin sähköpostin myös seuraavaksi suurimmalle velkojalle, mutta en vielä ole saanut vastausta. 

Sitten tuli sellainen mieleen, että voisinko maksaa pienimpiä (alle 300€) velkoja pois kokonaan pikkuhuljaa, jolloin puolivuosittain maksettava könttäsummahirviö pienenisi nopeammin, vai onko se nimenomaan näiden velkojien suosimista? Toisaalta maksuohjelmassa on määritelty lopullinen summa, ja jos kaikki saavat lopulta omansa, niin onko siinä ongelma?