Pieni joulunalusangsti

Voihan piparkakkutalo! Kumminkin on velaksi rakennettu, ja kohta sokerikuorrutteiset asukkaat joutuvat työttömiksi söpöläisinä olemisesta ja sitten menee kaikki...Pieni joulunalusangsti lienee sallittua.

Oli vuokraisäntä sitten delegoinut rästien primiset Lindorffille. Maksu tai häätö. Olisi sääli lähteä 20 vuoden jälkeen 'sukutalosta', joka kuitenkin on suhteellisen edullinen (neliömäärään nähden, yleiseen tasoon verrattuna...). Puhelu Lindorffille ja sopimus,  sitten kaapimaan kaikkia mahdollisia rahoja esiin, ja ensimmäinen erä maksuun. Huh! Ja kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää, eli muille velkojille puolestaan on selittelemistä.

Business on kaatua verovelkoihin. En kuitenkaan heitä hanskoja tiskiin, vaan laitan jälleen kerran jäitä hattuun. Pää alkaa tosin olla jo aika turtana.

Sairas ajatus

Yhtenä iltapäivänä kävi ystävä teellä. Oli niin stressaantunut, etti oikein tiennyt miten jatkaa eteenpäin. Työpaikalla oli annettu lisää vastuuta. Samaan aikaan on uudessa asunnossa remontti, ja vanhasta pitää muuttaa. Joutuu laittamaan kaikki tavarat yhteen huoneeseen ja asumaan siellä ainakin pari viikkoa. Keittiössä ei ole edes kaakeleita! Silitysrautakin on hukassa, pakattu jonnekin, joten piti käydä silittämässä äidin luona. Äitikin on ihan oma tapauksensa! Miksei se voi muuttaa palvelutaloon...

Tarjosin muuttoapua, silitysrautaa lainaan, kuuntelin äiti-stoorin, tarjosin korkealaatuista vihreää teetä ja nyökyttelin. Ja ajattelin: voi norsun vittu että on ongelmat ihmisellä! Heti tietysti kadutti moinen sairas ajatus. Me kaikki koemme asiat eri tavalla, ja hän epäilemättä tuntee voimkasta ahdistusta tässä suunnattomassa elämän käännekohdassa (paskat...anteeksi epäempaattisuuteni).