Olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen. Ansaitsen enemmän kuin keskimäärin insinöörit Suomessa. En ole peliriippuvainen enkä alkoholisti. Olen myös terve ja hyvässä parisuhteessa.
Eroan kollegoistani ja ystävistäni kuitenkin erityisesti eräässä suhteessa: en ole voinut hoitaa velkojani. Menetin talon, auton , veneen... Kun muut menevät lomalle Thaimaahan, lasken pystynkö ostamaan jotain erityistä jouluksi ja ehkä pääsen jonkun kyydissä sukulaisissa käymään. Hampaan lohkeaminen tai kodinkoneen rikkoutuminen on pieni katastrofi. Firman pikkujouluista lähden hyvissä ajoin ennen kuin kukaan ehtii pyytämään jatkoille baariin.
Vain kourallinen ihmisiä tietää todellisen tilanteemme, ja hyvä niin. Keskustelupalstoilla kirjoittelevat kohtalotoverit saavat usein tylyjä vastauksia, on niitä joilta velkaantuneille ei ymmärrystä heru. Paras pitää matalaa profiilia.
Onneksi olen elänyt suurimman osan elämästäni suhteellisen pienellä budjetilla ja oppinut selviytymään mm. mielikuvituksen ja tyylitajun ansiosta. Muotitaloni on UFF ja ruokakauppani Lidl sekä aasialaiset kaupat. Kehtaan mennä minne vaan ja kutsua ihmisiä illalliselle. Niin pinnalliselta kuin saattaa kulostaa, on tärkeää että säilyttää tietyt ulkoiset puitteet vaikka menisi kuinka huonosti. Hyvä ryhti, jos ei muuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti