Pieni umpikuja

Työttömyys. Odotan Kelalta päätöstä työmarkkinatuen maksamisesta, mikä on ainut toivo, koska työssäoloehto ei täyttynyt. Kolme viikkoa menee uusien hakemusten käsittelyssä, joten viimeistään keskiviikkona pitäisi tulla vastaus. Sähköisessä palvelussa tekemääni kysymykseen ei olla vastattu. Laskut kasautuvat. Mies on perustamassa yritystä, josta alkaa kyllä tulemaan tuloa jossain vaiheessa, mutta miten ihmeessä saadaan taas kaikki asiat hoidettua?

Koska maksuohjelman muutosta ei enää kannata hakea (velkaneuvojan mukaan), lienee ainoa mahdollisuus kirjoittaa kaikille velkojille tilanteesta, ja todeta että en pysty maksuohjelman mukaisiin suorituksiin. 

Se fiktiivinen minä (joka ennen oli se todellinen), josta edellisessä kirjoituksessa mainitsin, on todella energinen, neuvokas ja idearikas, mutta nyt sitä ei näy missään. On vaan lamaantunut, harmaa olio, joka lykkää asioihin tarttumista keittämällä lisää kahvia. 

Punakaali on kaunis ja herkullinen!

Hyvä bloggaaja

Luin Oliviasta millainen on hyvä bloggaaja: sitoutunut, intohimoinen, kylmäpäinen, sopivan paljastava, sopivan varovainen ja vetävä persoona. No, tämä ei olekaan mikään harraste- tai tuunausblogi, eikä aihe ole kovin trendikäs (vaikka velkajärjestelyiden määrä on lisääntynyt viime aikoina).

En ole kovin sitoutunut, koska kirjoitan epämiellyttävästä aiheesta, (se 'elämä'-osuus on kiva, ja pyrinkin aktiivisesti unohtamaan 'velkajärjestely'-puolen), jossa kestää vierailla vain ajoittain. En ole yleensäkään erityisen pitkäjännitteinen. Toisaalta jos olisin tarpeeksi intohimoinen voisin kirjoittaa vaikkapa selviytymisniksejä, linkkejä aihetta käsitteleviin uutisiin, kuten tällaiseen viime vuodelta:

Velallisen elinkustannusten osuutta velkajärjestelyssä tarkistetaan ensi vuoden alusta

Ja kaikenkaikkiaan marmatusta voisi olla varmaan enemmän. 

Kylmäpäisyydellä tarkoitetaan sitä, että pitää kestää kaikenlainen palaute. Häiriköt ja mollaajat taitavat onneksi viihtyä paremmin keskustelupalstoilla, koska tänne ei ole eksynyt ketään (olen julkaissut kaikki kommentit). 

Sopivan paljastava on aika vaikea olla, kun tuntuu että heti kun kertoo jotain itsestä niin kaikki tietää kaiken. Mutta ei ole kiinnostavaa lukea tarinaa ilman minkäänlaista viitekehystä. (Tuli tästä mieleen, että monesti ulkomaalaisia häiritsee se, että suomen kielessä sana 'hän' tarkoittaa miestä tai naista. 'Kuinka sitten voi tietää puhuuko joku miehestä vai naisesta?' Eläköön suomenkieli ja ainakin sitä myötä tasa-arvo).  Sopivan varovainen on edelliselle käänteinen, ja jotenkin luontevaa. 

Vaikeinta lienee olla vetävä persoona, varsinkin jos ei oikeasti halua esiintyä omana itsenään (joka siis luonnolliseti on vetävä persoona).  Joskus olenkin fiktiivinen hahmo, erityisesti aamulla herätessä, mutta silmät vielä kiinni. Sitten hipsin lämpökerrastossa pissalle hyytävän kylmän kuistin poikki, astun näkkileivän muruun ja palaan todellisuuteen ja päätän kirjoittaa blogiin.