Turhaa vai tarpeellista?

Tämä liittyy velkaantumisen ja pikäaikaisen taloudellisen epävarmuuden tuomaan stressiin, ja siitä aiheutuvaan omituiseen sähläilyn kierteeseen.

Teen aivan liikaa ja väärään aikaan epäoleellisia asioita, mistä taas seuraa huono omatunto, ja 'oikeiden asioiden' tekeminen lykkääntyy ja takkuaa entistä enemmän.

Pakenen ylimääräisiin puuhasteluihin. Nytkin kirjoitan blogia, vaikka pitäisi skannata muutama tosite, jonka löysin homehtumispisteessä olevasta paperiläjästä, ja lähettää ne kirjanpitäjälle. Pitäisi siivota keittiö, tehdä fb event, kirjoittaa selitys- ja anteeksipyyntömeili loukkaantuneelle henkilölle (ja nyt ollaan todellakin ydinosaamisalueella- NOT!). Pitäisi ommella kaverin päiväpeiton reuna, minkä lupasin ajat sitten, tehdä pari myöhässä olevaa selvitystä, tehdä inventaario ja tilata tuotteita...

Joten päätin alkaa karsimaan turhia asioita elämästä ja priorisoimaan.

Sanon 'Ei' uusille hankkeille, en asetu ehdolle mihinkään toimikuntaan, en lähde mukaan mihinkään haihatuksiin (kuten piparkakkunäyttely - oliko pakko?), en ehdota mitään yhteistyöprojektia kenellekään.

En lupaa tehdä mitään 'pikku juttua' (kuten ompelu) kenellekään

En enää aloita katsomaan uutta sarjaa. Kun olen katsonut Netflixistä kaikki Mad Menit, en aloita mitään. Elokuvat ovat ok, koska ne loppuvat joskus.

En harhaudu kehittelemään uusia liikeideoita. Tai ainakaan tekemään niistä kuvitteellisia liiketoimintasuunnitelmia ja pitchauksia.

En selaile työpaikkailmoituksia.

En avaa facebookia ennen lounasta, en tykkää enkä kommentoi enkä eksy kaikenmaailman uutisiin tai testeihin. Ennen kuin ehkä klo 21 jälkeen illalla.

Selvitän kaikki 'sekalaista'-laatikot. Eli lähestulkoon kaikki laatikot.

En enää vastaa kysymykseen 'Mitä suunnitelmia sulla on torstai-illaksi?' että 'Ei mitään erityistä', vaan 'Mulla on videoneuvottelu yhden tasmanialaisen firman kanssa ja siinä menee koko ilta'. (No se on valhe, mutta mitäpä ei ihminen tekisi välttyäkseen joutumasta lapsenvahdiksi).

Näistä luopumisista seuraa suunnaton ajan ja energian lisääntyminen! Sen aion käyttää hyvin.

Keksityn oman firman tuotekehittelyyn.

Teen kirjanpidon matskut joka päivä tai ainakin joka viikko, avaan kaikki kirjekuoret heti ja olen koko ajan niskan päällä talousasioissa!

Teen pitkiä kävelylenkkejä (mitä ennen tein säännöllisesti ja epäsäännöllisesti).

Luen kirjoja ja lehtiä enkä vain jotain newsfeedejä.

Keskityn ruoanlaittoon.

Tapaan ystäviä. Ja miestä. Kirjoitan tädille.

Jatkan OMIA projekteja.

Ja siinähän sitä taas on tekemistä :-)

Kyllä yrityksen perustaminen kohottaa mielialaa! Eräänä aamuna heräsin työttömänä ja illalla menin nukkumaan yrittäjänä. Siinä on vissi ero! Näin muistan ajatelleeni huhtikuussa.

Puoli vuotta on vierähtänyt. Välillä on ollut ihanaa ja välillä stressaavaa, ja koko ajan olen ollut niin väsynyt, että heti kun pysähdyn hetkeksi, nukahdan. En halua mennä yksityiskohtiin. Ehkä jonain päivänä kirjoitan paljastusteoksen vanhainkodissa tai vankilassa. Sanotaan nyt vaikka niin että 'ojasta allikkoon'.

Koska olen velkaantunut, olen epäluotettava ja potentiaalinen jatkossakin velkaantuja, en saa vakuutuksia ja tavarantoimittajille täytyy maksaa vakuusmaksuja. Koska minulla ei ollut alussa juurikaan rahaa, tämä tarkoittaa sitä, että matskua on ostettu sisään tulevalla rahalla, josta osan olisi pitänyt mennä alveihin ja palkkoihin. Sitten piti vielä ostaa jotain, mikä kuuluu investointeihin (mitä varten yrityksen alussa normaalisti on rahaa).

Työttömänä 'ansaitsin' n. 500€ / kk, eikä minulta odotettu mitään. Ymmärrettiin, että en pysty hoitamaan velkajärjestelyasioita juuri nyt.  Yrittäjänä en ansaitse yhtään mitään (ainakaan vielä en ole ansainnut), ja odotukset ja oletukset ovat korkealla. Samalla velkajärjestelysaatavat menevät ulosottoon, verovelkaa tulee lisää jne.

Onni tässä katastrofissa on uusi nerokas kirjanpitäjä, ja yhtiömuodon muutoksella voidaan pelastaa ainakin yritys, vaikka itse olenkin kusessa.