Luopumisia

Kun se (taloudellinen alamäki) alkaa, alkaa luopuminen.

Ensi lähtee talo. Rakkaudella suunniteltu ja rakennettu, monien ihailema. Olisi pitänyt tyytyä vähempään. Olisi pitänyt rakentaa parempaan aikaan. 'Saitte varmaan hyvät rahat niin upeasta talosta!'.
Milloinkahan olimme viimeksi lomamatkalla? Muutama vuosi sitten Intiassa omatoimimatkalla. Toissakesänä päivä Tallinnassa. 'Mutta sullahan on niitä työmatkoja, eikös se kumminkin ole vähän niinkuin lomaa?' Ihan takuulla! Aaamukuudelta kentälle, Lontooseen tai Frankfurtiin, keskiyöllä kotona taas.(Mutta päivärahat kelpaa! Olisipa vaan enemmän työmatkoja).

Syyskuussa 2008 oltiin syömässä ravintolassa. Se ilta maksoi sata euroa, ja podin syyllisyyttä seuraavat kolme kuukautta. Siinähän meni puolet kuukauden ruokabudjetista (ja nyt vasta olen älynnyt alkaa budjetoimaan). Voisihan ravintolassa halvemmallakin syödä. Esim ottaisi vain pääruoan ja joisi vettä tai pienen keskioluen. Ei alkuruokaa, viiniä ja calvadosta.

Kirjat! Onneksi on kirjasto. Itse asiassa parempikin lainata kirjat kirjastosta kuin ostaa niitä hyllyyn pölyttymään. Kuka oikeastaan lukee kirjoja moneen kertaan, en minä ainakaan.

Lehdet. Työpaikalle tulee valtava määrä lehtiä, ei niitä tosin ennätä missän välissä lukemaan. Joskus lainaan kotiin vanhempia numeroita. uutiset voi lukea netist. iGoogleen olen laittanut YLE:n, Taloussanomat, Kauppalehden jne. Jouluna myydään paljon lehtiä 'kaksi yhden hinnalla'. Ostinkin erään naistenlehden, koska sinä oli juttu yhdestä vanhasta kaverista. Mutta en jaksanut oikein innostua.

Autot,  eihän niitä oikeasti kaupungissa tarvitse. Mies jäi kaipaamaan omaansa, mutta varsinkaan työttömänä ei sitä tarvitse. Itse pääsen mainiosti töihin julkisilla. Kävelymatkaakin kertyy joka päivä nelisen kilometriä! Varsinkin kun lunta on kerääntynyt ja aurat tehneet puolen metrin seinän parkkeerattujen autojen ja ajoradan väliin, ei ole ikävä autoa.

Veneestä luopuminen on pahempaa - mutta silti yllättävän helppoa. Siihen ennätti kymmenen vuoden aikana tulla aivan erityinen suhde, mutta toisaalta: esinehän sekin vain on. Veneitä on maailma täynnä, ja aina joku hakee gastia.

Mies luopui oluesta. Tosin se ei tainnut johtua taloudellisesta ajattelusta, vaan siitä että eräs miespuolinen ystävä huomautti leikillään kaljamahasta. Loppui kaljan juonti kuin seinään.

Kodin sisustusta en ole koskaan erityisemmin harrastanut. Huonekalut ovat vain ilmestyneet jostain ja ajautuneet paikoilleen. Kun muutimme 150 neliöstä 44:ään jouduimme yllättäen ostamaan sohvan ja säilytyskalusteita, koska aikaisemmat huonekalut olivat täysin sopimattomia uuteen mittakaavaan. Isompi televisio jäi haaveeksi. Ja mitään muuta kuin taulu-TV:tä ei tähän huusholliin tuoda, eli huuto.net ei nyt auta. Itse voisin viedä kierrätykseen koko vehkeen, mutta mies ei tule toimeen ilman.

Baarissa notkuminen ei ole ollut tapana sitten lyhyen periodin opiskeluaikana. Mutta kävimme silloin tällöin juomassa gin tonicit tai lasilliset punaviiniä  jossain mukavassa paikassa. Tapailin paria ystävääni silloin tällöin viinibaarissa, maisteltiin erilaisia punkkuja. Ei enää.

Konsertitkin pahus vie maksaa maltaita. Mutta onneksi on ilmaisiakin, niihin menemme aina kun on tilaisuus. Viimeksi Eternal Erection Vanhalla. Muuten musiikkia löytyy mukavasti netistä. Viihdytämme itseämme YouTuben playlistoilla ja internetradiolla. Ostin maaliskuussa 2008 viimeksi CD:n. Vaikka olen sitä mieltä, että musiikki ei periaatteessa vanhene, niin kyllä olisi mukava hankkia jotain uutta. Tiskijukkailu sujuu paremmin kun on monta peliä käytössä: LP, CD, netti...

Sukuloitua on tullut vähän harvakseltaan. 500 kilometrin kotimaan matka maksaa vähintään satasen pekkaa päälle vaikka miten laskisi. Tuntuu ikävältä priorisoida venepaikkamaksu ja jättää käymättä äidin luona. Vuokra-autolla 100 km päähän kavereiden luo? Jos onnistuu varaamaan O2 median kympin Fiatin viikonlopuksi niin matka tulee halvemmaksi kuin julkisilla.

Pahinta

Ensimmäinen työpäivä laiskan joululoman jälkeen. Pakkasta seitsemän astetta. Vaikeaa päätää mitä pukisi ylleen, kun on viettänyt kaksi viikkoa joko toppahousuissa (ulkona) tai Nanson trikoisessa kesämekossa (sisällä).

Kaikkein pahinta tässä kaikessa on se, että en viihdy nykyisessä työpaikassani, mutta olen siitä riippuvainen. Tilannetta helpottaa hieman tiimin vaihtaminen, työtehtävätkin muuttuvat jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan alan olla aika kypsä. Työpaikallani ei ole enää mitään annettavaa minulle, eikä minulla sille. Olen katsellut muitakin paikkoja, ja soitellut suoraan yrityksiinkin, mutta tällä hetkellä näyttää joka puolella olevan rekrytointikielto (vaikka töitä olisi!).

Niin, tiedän. Saan olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on vakituinen työ. Mutta kukapa ei haluasi, että elämä olisi vielä parempaa? Jos taloudellinen tilanteeni olisi toisenlainen, ryhtyisin yrittäjäksi. Rahaa ei todennäköisesti käyttööni jäisi yhtään enempää kuin nytkään, ajasta puhumattakaan, mutta olisin 'vapaa'.

413 euroa /kk

Minulle oli aivan uutta, että ihmiselle täytyy jäädä 413  euroa kuussa pakollisten asumiskustannusten jälkeen ( yksinasuvalle 492e/kk). Hieno juttu. Ei minulle aikoihin ole tuollaista rahaa jäänyt. Edellyttäen että mitään ikäviä rahaa vieviä yllätyksiä ei tapahdu, pystyn jopa säästämään jotain, ja menemään esim äkkilähtölomalle (esim. 250 e viikko Fuerteventuralla!)

Seis! Osaltaan juuri tällainen itsekeskeinen ja lyhytnäköinen ajattelu on saanut minut taloudellisiin vaikeuksiin. Tosiasiassa parempi säästää jokainen liikenevä penni sukan varteen ja sitten viiden vuoden kuluttua katsoa josko voisi alkaa viettämään 'normaalia' elämää. Viiden vuoden kuluttua minulla voisi olla säästössä esim. huimat 6000 euroa. Ai niin , pakkokin olla, koska tuo summa muuten jää takaajan maksettavaksi viiden vuoden kuluttua, ja sitähän en voi sallia. Todellisuudessa käytettävissäni on siis 313 e / kk.

Siis kuinka pärjätä tuolla summalla? Ruokaan menee satanen, bussilippuun 84 euroa. Jää vielä 129 euroa 'muuttuviin kustannuksiin'. Jos harrastuksista koituvat kustannukset jaetaan 12:lla, tulee n. 50 euroa. (fyysisen ja henkisen terveyden vuoksi harrastuksista ei voi luopua). Kampaaja 20 euroa (joka toinen kk). Jää 59. Vaatteet ja kengät,, muu...? Tähän asti olen selvinnyt n. 300 eurolla vuodessa, eli 25 e/kk. Jää vielä 34 euroa, eli esim. neljä kahdeksan euron viinipulloa?

Olen onnekas siinä suhteessa, että minulla on työsuhdepuhelin ja laajakaista, työterveydenhoito ja liiton maksama matkavakuutus. Mutta silti, täytyy kyllä viilata tuota budjettia...

Päätösilmoitus

Päätös velkajärjestelyn aloittamiesta putkahtikin postiluukusta jo eilen. Tarkemmin sanottuna kopio siitä. Olipa hyvä, että soitin käräjoikeuteen ja kysyin päätöksestä, ja minulle sanottiin selkeällä suomen kielellä, että se on myönteinen. Muuten olisin ollut ainakin vähän aikaa hukassa 13-sivuisen päätöskirjelmän kanssa. Jos epähuomiossa ohittaa ensimmäisen sivun yläreunassa olevan tekstin ' PÄÄTÖS, velkajärjestelyn aloittaminen', vasta kahdekkasannella sivulla lukee 'RATKAISU, yksityishenkilön velkajärjestely aloitetaan'. Selvittäjä on määrätty, ja tulee ottamaan minuun yhteyttä ennen maksuohjelmaehdotuksen laatimista.