Luopumisia

Kun se (taloudellinen alamäki) alkaa, alkaa luopuminen.

Ensi lähtee talo. Rakkaudella suunniteltu ja rakennettu, monien ihailema. Olisi pitänyt tyytyä vähempään. Olisi pitänyt rakentaa parempaan aikaan. 'Saitte varmaan hyvät rahat niin upeasta talosta!'.
Milloinkahan olimme viimeksi lomamatkalla? Muutama vuosi sitten Intiassa omatoimimatkalla. Toissakesänä päivä Tallinnassa. 'Mutta sullahan on niitä työmatkoja, eikös se kumminkin ole vähän niinkuin lomaa?' Ihan takuulla! Aaamukuudelta kentälle, Lontooseen tai Frankfurtiin, keskiyöllä kotona taas.(Mutta päivärahat kelpaa! Olisipa vaan enemmän työmatkoja).

Syyskuussa 2008 oltiin syömässä ravintolassa. Se ilta maksoi sata euroa, ja podin syyllisyyttä seuraavat kolme kuukautta. Siinähän meni puolet kuukauden ruokabudjetista (ja nyt vasta olen älynnyt alkaa budjetoimaan). Voisihan ravintolassa halvemmallakin syödä. Esim ottaisi vain pääruoan ja joisi vettä tai pienen keskioluen. Ei alkuruokaa, viiniä ja calvadosta.

Kirjat! Onneksi on kirjasto. Itse asiassa parempikin lainata kirjat kirjastosta kuin ostaa niitä hyllyyn pölyttymään. Kuka oikeastaan lukee kirjoja moneen kertaan, en minä ainakaan.

Lehdet. Työpaikalle tulee valtava määrä lehtiä, ei niitä tosin ennätä missän välissä lukemaan. Joskus lainaan kotiin vanhempia numeroita. uutiset voi lukea netist. iGoogleen olen laittanut YLE:n, Taloussanomat, Kauppalehden jne. Jouluna myydään paljon lehtiä 'kaksi yhden hinnalla'. Ostinkin erään naistenlehden, koska sinä oli juttu yhdestä vanhasta kaverista. Mutta en jaksanut oikein innostua.

Autot,  eihän niitä oikeasti kaupungissa tarvitse. Mies jäi kaipaamaan omaansa, mutta varsinkaan työttömänä ei sitä tarvitse. Itse pääsen mainiosti töihin julkisilla. Kävelymatkaakin kertyy joka päivä nelisen kilometriä! Varsinkin kun lunta on kerääntynyt ja aurat tehneet puolen metrin seinän parkkeerattujen autojen ja ajoradan väliin, ei ole ikävä autoa.

Veneestä luopuminen on pahempaa - mutta silti yllättävän helppoa. Siihen ennätti kymmenen vuoden aikana tulla aivan erityinen suhde, mutta toisaalta: esinehän sekin vain on. Veneitä on maailma täynnä, ja aina joku hakee gastia.

Mies luopui oluesta. Tosin se ei tainnut johtua taloudellisesta ajattelusta, vaan siitä että eräs miespuolinen ystävä huomautti leikillään kaljamahasta. Loppui kaljan juonti kuin seinään.

Kodin sisustusta en ole koskaan erityisemmin harrastanut. Huonekalut ovat vain ilmestyneet jostain ja ajautuneet paikoilleen. Kun muutimme 150 neliöstä 44:ään jouduimme yllättäen ostamaan sohvan ja säilytyskalusteita, koska aikaisemmat huonekalut olivat täysin sopimattomia uuteen mittakaavaan. Isompi televisio jäi haaveeksi. Ja mitään muuta kuin taulu-TV:tä ei tähän huusholliin tuoda, eli huuto.net ei nyt auta. Itse voisin viedä kierrätykseen koko vehkeen, mutta mies ei tule toimeen ilman.

Baarissa notkuminen ei ole ollut tapana sitten lyhyen periodin opiskeluaikana. Mutta kävimme silloin tällöin juomassa gin tonicit tai lasilliset punaviiniä  jossain mukavassa paikassa. Tapailin paria ystävääni silloin tällöin viinibaarissa, maisteltiin erilaisia punkkuja. Ei enää.

Konsertitkin pahus vie maksaa maltaita. Mutta onneksi on ilmaisiakin, niihin menemme aina kun on tilaisuus. Viimeksi Eternal Erection Vanhalla. Muuten musiikkia löytyy mukavasti netistä. Viihdytämme itseämme YouTuben playlistoilla ja internetradiolla. Ostin maaliskuussa 2008 viimeksi CD:n. Vaikka olen sitä mieltä, että musiikki ei periaatteessa vanhene, niin kyllä olisi mukava hankkia jotain uutta. Tiskijukkailu sujuu paremmin kun on monta peliä käytössä: LP, CD, netti...

Sukuloitua on tullut vähän harvakseltaan. 500 kilometrin kotimaan matka maksaa vähintään satasen pekkaa päälle vaikka miten laskisi. Tuntuu ikävältä priorisoida venepaikkamaksu ja jättää käymättä äidin luona. Vuokra-autolla 100 km päähän kavereiden luo? Jos onnistuu varaamaan O2 median kympin Fiatin viikonlopuksi niin matka tulee halvemmaksi kuin julkisilla.