Kuvittelin, että nyt alkaa tosiaan uusi elämä, elämä velkajärjestelyssä, jonka aikana eläisin niukasti mutta onnellisesti, pikku hiljaa velkaa maksaen kunnes eräänä kauniina päivänä vuonna 2015 (tänä vuonna!) olisin vapaa. Mutta kun elämä ei mene niin kuin kuvittelee...(ks. aikaisemmat päivitykseni). Olenko edes enää velkajärjestelyssä, kun en ole pystynyt maksamaan? En ole hakenut velkajärjestelyn raukeamista, eikä kukaan muukaan. Kuka olisi? Velkojat? Käräjäoikeus?
Miltei kaikki velkajärjestelysaatavat ovat päätyneet ulosottoon. Makselen sinne sitten. Joskus.
Yritys on lähtenyt pyörimään lupaavasti. Mitä nyt viime vuoden lopulla oli kaatua verovelkoihin, mutta siitä selvittiin. Nyt on jo muutaman kuukauden ajan laskut ja verot pystytty maksamaan ajallaan. Yritykselle tuli viesti ulosotosta, että minun palkastani (!!) täytyy pidättää tietty summa. Palkkaa on kyllä muille maksettu, mutta itselle ei. No, pakko on ollut nostaa sen verran rahaa, että saa elämisen maksettua, mutta muuten ei ole tullut kyllä hirveästi juhlittua. Kaikki muut kuin firman kuluihin laitettavat ostot tulkitaan palkaksi, tai jotain....sen onneksi kirjanpitäjä selvittää.
Yrittämisen haittapuoli on se, että tulee raadettua ihan tolkuttomasti ja laiminlyö terveydestä huolehtimisen. Työn jälkeen ei enää jaksa raahautua joogaan tai pyörälenkille. Ei muista syödä koko päivänä, ja sitten illalla mussuttaa homejuustoa näkkärin päällä ja juo puoli pulloa punaviiniä katsellen Downton Abbeyä. Herää yöllä siihen että selkää ja jalkoja särkee ja ottaa varmuuden vuoksi yliannostuksen ibuprofeenia. Miehen olen levottomuudellani ajanut nukkumaan eri huoneeseen, mikä tietysti on omiaan parantamaan parisuhdetta.
Toisaalta pikkuhiljaa helpottaa, kun alkaa olla enemmän rutiinia busineksen pyörittämisessä. Kun ajattelen millaista oli vuosi sitten, niin täytyy sanoa että oli pallo aikalailla hukassa. Olen itse asiassa aika ylpeä siitä, että puolessatoista vuodessa olen vaihtanut kokonaan alaa, ja toiminta on osoittautunut kannattavaksi. Kaiken lisäksi nyt pukkaisi vähän oman alankin keikkaa!
Yrittämisen haittapuoli on se, että tulee raadettua ihan tolkuttomasti ja laiminlyö terveydestä huolehtimisen. Työn jälkeen ei enää jaksa raahautua joogaan tai pyörälenkille. Ei muista syödä koko päivänä, ja sitten illalla mussuttaa homejuustoa näkkärin päällä ja juo puoli pulloa punaviiniä katsellen Downton Abbeyä. Herää yöllä siihen että selkää ja jalkoja särkee ja ottaa varmuuden vuoksi yliannostuksen ibuprofeenia. Miehen olen levottomuudellani ajanut nukkumaan eri huoneeseen, mikä tietysti on omiaan parantamaan parisuhdetta.
Toisaalta pikkuhiljaa helpottaa, kun alkaa olla enemmän rutiinia busineksen pyörittämisessä. Kun ajattelen millaista oli vuosi sitten, niin täytyy sanoa että oli pallo aikalailla hukassa. Olen itse asiassa aika ylpeä siitä, että puolessatoista vuodessa olen vaihtanut kokonaan alaa, ja toiminta on osoittautunut kannattavaksi. Kaiken lisäksi nyt pukkaisi vähän oman alankin keikkaa!
