Tämä liittyy velkaantumisen ja pikäaikaisen taloudellisen epävarmuuden tuomaan stressiin, ja siitä aiheutuvaan omituiseen sähläilyn kierteeseen.
Teen aivan liikaa ja väärään aikaan epäoleellisia asioita, mistä taas seuraa huono omatunto, ja 'oikeiden asioiden' tekeminen lykkääntyy ja takkuaa entistä enemmän.
Pakenen ylimääräisiin puuhasteluihin. Nytkin kirjoitan blogia, vaikka pitäisi skannata muutama tosite, jonka löysin homehtumispisteessä olevasta paperiläjästä, ja lähettää ne kirjanpitäjälle. Pitäisi siivota keittiö, tehdä fb event, kirjoittaa selitys- ja anteeksipyyntömeili loukkaantuneelle henkilölle (ja nyt ollaan todellakin ydinosaamisalueella- NOT!). Pitäisi ommella kaverin päiväpeiton reuna, minkä lupasin ajat sitten, tehdä pari myöhässä olevaa selvitystä, tehdä inventaario ja tilata tuotteita...
Joten päätin alkaa karsimaan turhia asioita elämästä ja priorisoimaan.
Sanon 'Ei' uusille hankkeille, en asetu ehdolle mihinkään toimikuntaan, en lähde mukaan mihinkään haihatuksiin (kuten piparkakkunäyttely - oliko pakko?), en ehdota mitään yhteistyöprojektia kenellekään.
En lupaa tehdä mitään 'pikku juttua' (kuten ompelu) kenellekään
En enää aloita katsomaan uutta sarjaa. Kun olen katsonut Netflixistä kaikki Mad Menit, en aloita mitään. Elokuvat ovat ok, koska ne loppuvat joskus.
En harhaudu kehittelemään uusia liikeideoita. Tai ainakaan tekemään niistä kuvitteellisia liiketoimintasuunnitelmia ja pitchauksia.
En selaile työpaikkailmoituksia.
En avaa facebookia ennen lounasta, en tykkää enkä kommentoi enkä eksy kaikenmaailman uutisiin tai testeihin. Ennen kuin ehkä klo 21 jälkeen illalla.
Selvitän kaikki 'sekalaista'-laatikot. Eli lähestulkoon kaikki laatikot.
En enää vastaa kysymykseen 'Mitä suunnitelmia sulla on torstai-illaksi?' että 'Ei mitään erityistä', vaan 'Mulla on videoneuvottelu yhden tasmanialaisen firman kanssa ja siinä menee koko ilta'. (No se on valhe, mutta mitäpä ei ihminen tekisi välttyäkseen joutumasta lapsenvahdiksi).
Näistä luopumisista seuraa suunnaton ajan ja energian lisääntyminen! Sen aion käyttää hyvin.
Keksityn oman firman tuotekehittelyyn.
Teen kirjanpidon matskut joka päivä tai ainakin joka viikko, avaan kaikki kirjekuoret heti ja olen koko ajan niskan päällä talousasioissa!
Teen pitkiä kävelylenkkejä (mitä ennen tein säännöllisesti ja epäsäännöllisesti).
Luen kirjoja ja lehtiä enkä vain jotain newsfeedejä.
Keskityn ruoanlaittoon.
Tapaan ystäviä. Ja miestä. Kirjoitan tädille.
Jatkan OMIA projekteja.
Ja siinähän sitä taas on tekemistä :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Beibi. I feel you. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut, melkein koko blogin. Niin voimaannuttavaa. Että on toinenkin, pystyvä ja osaava tolkun nainen jolle on käynyt samalla lailla. Julkisuus nostaa esille vain kulutusluottoihin hurahtaneita ja niitä, joilla on elämänhallintaongelmia ennestään. Tulen seuraamaan kuulumisiasi. Toivomaan sinulle hyvää ja iloitsemaan kanssasi silloin kun sitä hyvää tapahtuu.
VastaaPoista:-)
VastaaPoistaHei! Olen yksi kohtalotovereistasi ja jo viime vuoden puolella tutustunut blogiisi. Itse pääsin velkajärjestelyyn alkuvuodesta 10v kakku pamahti. Seuraan myös jatkossakin blogiasi.
VastaaPoistaLoistava blogi, juuri kun olin vaipumassa synkkyyden syövereihin ja irtisanomassa yritykseni yhteistyösopimusta ja pirskatin sininen valo vilkkuu kännykässä viestin merkiksi jossa pyydetään palaveraamaan sunnuntaina klo 15 vaikka ihmisillä olisi muutakin tekemistä. Oma saneerausohjelmani hyväksyttiin helmikuussa ja ohjelman laatimisesta saakka (kohta kaksi vuotta) on ollut pää pyörällä ettei ole tarvinnut huvipuistoja kierrellä. Kiitos tästä blogista, jota tulen seuraamaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti :)
VastaaPoistaTsemppiä teille molemmille! Tulette vielä huomaamaan, että velkaantuminen / velkajärjestelyssä oleminen ei määrittele teitä ihmisinä, vaikka varsinkin alussa tuntuu hallitsevan elämää kohtuuttomasti.
VastaaPoista