Mietin että milloin se alkoi, tämä olo että koko ajan odottaa jotain. Jotain tapahtuvaksi. Että tulisi joku ratkaisu. Kun ensimmäisen kerran otin yhteyytä velkaneuvojaan syksyllä 2008, sain varattua ajan tammikuulle 2009. Sitten odotin. Velkaneuvojalle vein sitten mahdollisimman tarkat tiedot veloista ja tuloista ja tilanneselvityksen. Sain oikein kehunkin järjestelmällisyydestä. Hän laskeskeli ja kyseli ja tuli siihen tulokseen, että yksi mahdollisuus voisi olla velkajärjestely. Muita mahdollisuuksia olisi hoitaa isoin laina ja antaa muiden mennä ulosottoon. En ollu odottanut ihan tätä. Epämääräisyyttä ja vaihtoehtoja kaikessa vaihtoehdottomuudessa. Luottotietoni olivat tuossa vaiheessa vielä kunnossa, ja näin niiden menettämisen jotenkin peikkona.
Jäin odottamaan...mitä? Luultavasti ihmettä. Lottovoittoa. Miehelle työpaikkaa. Että avaruusolennot nappaisivat minut ja veisivät ihmeelliselle planeetalle, missä ei ole lainkaan ongelmia. Että osaisin tehdä päätöksen haluanko hakea velkajärjestelyyn.
Huhtikuussa tein päätöksen. Paperit kasaan ja velkaneuvojalle. Hakemuksen täyttöä. En ollut tullut ajatelleeksi, että myös verottaja on velkoja, joten siinä oli vielä selvitettävää. Lopulta kaikki tiedot saatiin kasaan ja velkajärjestelyhakemus jätettyä kesällä. Ja jäin odottamaan.
Nyt odotan sitten että velkajärjestely varsinaisesti alkaa, eli alan maksamaan joka kuukausi velkojille 1112 euroa. Se tapahtunee huhtikuussa. Mitä sitten? Odotan velkajärjestelyn loppumista vuoden 2015 alkupuolelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti