minä ja minä

Olen jakautunut.

Yksi puoli on energinen ideoija. Kuinka ihanaa onkaan tarttua uuteen ajatukseen ja alkaa kehittelemään sitä. Parasta (pahinta?) on, että muutkin innostuvat asiasta. Innostun ja inspiroidun asioista, maailma on täynnä mahdollisuuksia! Mies sanoo tätä taiteilijamaiseksi haihatteluksi, joka ei vie mihinkään. (Unohtaa, että olen sentään koko yhdessäolomme ajan - lukuunottamatta viimeistä kahta kuukautta - elättänyt meidät).  Kaiken lisäksi onnistun olemaan jollain omituisella tavalla vakuuttava. Minua on lähestynyt työn hakija ja head hunter. (En missään nimessä pysty palkkaamaan ketään enkä toisaalta ole kiinnostunut 'senior positionista' Shenzhenissä.) Viihdytän ihmisiä koomikon taidoillani ja ihastutan heitä herkuillani. Olen hauska.
'
Toinen puoleni jättää kirjekuoret avaamatta, katsoo putkeen kuusi jatkoa Mad Meniä yöllä, herää uupuneena, näkee painajaisia laskuista ja siitä, että yht'äkkiä huomaa olevansa alasti hallituksen kokouksessa. Lykkään ikäviä puhelinsoittoja. Lykkään kaikkia puhelinsoittoja. Perun tapaamisia. En jaksa siivota, siivoan silti ja uuvun ja ärsyynnyn. En jaksa kokata, kokkaan silti. Viiden kilometrin kävelyn sijaan käyn Siwassa ostamassa maitoa aamuksi. Miehen mentyä nukkumaan avaan tuliaisksi saadun huoneenlämpöisen valkoviinipullon. En aja sääärikarvoja. Pidän aina samoja vaatteita (pesen sentään, onneksi on kuivauskone).