lauantai 18. toukokuuta 2013

Vikaa, vikaa, vikaa...


Se mitä velkaneuvoja sanoi 'ongelmastani' (että olen terve ja koulutettu) pisti funtsimaan. Itsekin ajattelin (pian 3 vuotta sitten) työttömäksi jäätyäni, että mikäs tässä on ollessa, kun on mahtava osaaminen ja positiivinen persoonallisuus. Kyllä töitä löytyy. Mutta todellisuus löi märällä haisevalla rätillä päin naamaa.

Olen alkanut miettimään, että onko minulla sittenkin joku sairaus tai vika, jota en ole huomannut, mikä estää minua suoriutumasta elämästä 'normaalilla' tavalla, eli ansaitsemasta elantoani työllä ja suoriutumasta veloista. 

En ole mielestäni ainakaan masentunut. Herään joka Jumalan aamu pirteänä ja toiveikkaana, toisin kuin eräs tuntemani ihminen, joka oikeasti on masentunut. Minua ei lannista kelit, ja tukkanikin hulmuaa aina kiiltelevänä (vrt. 'bad hair day').

Keskittymishäiriö? Voi olla, tylsistyn kuoliaaksi ja tulen levottomaksi, jos pitää kauan aikaa olla samassa paikassa tai tehdä samaa asiaa. En ole koskaan voinut sietää tilaisuuksia (kirkonmenot, kokoukset, luennot jne) joissa pitää olla paikallaan ja kuunnella. Sukulaisvierailut ovat aina olleet  piinaa (istua ja turista niitä näitä ihmisten tylsissä kodeissa, joissa on vuosi vuoden jälkeen samat sytyttämättömät kynttilät kirjahyllyssä). Sen sijaan pidän spontaaneista tapaamisista, asioiden tekemisestä ja liikkeessä olemisesta (joko keho liikkuu tai päässä liikkuu). 

Ise asiassa minulla on luurangossa eräs fyysinen virhe, joka ilmeni teini-iässä. En nyt mene siihen sen kummemmin. Seurantatutkimuksessa kuulin, että samaa vaivaa potevista ikätovereistani suuri osa oli sairauseläkkeellä nelikymppisenä ja loput syövät jatkuvasti kipulääkkeitä. Hämmästyin suuresti, sillä itse en ole asiaa edes ajatellut sairautena, vaan ominaisuutena, joka tosin aiheuttaa kipua päivittäin (entä sitten?), ja jos olisin halunnut trapetsitaiteilijaksi tai tanssijaksi, olisi se ollut este ammatinvalinnalle. Tämä on jonkinlainen selitys sille, että olen aina liikkeessä. Ja levottomassa ruumissa asunee levoton mieli. 

Ai niin, unohdan aina että olen kohta viisikymppinen. Olisikohan sillä osuutta asiaan? Mutta kaikkihan ovat joskus 50, paitsi nuorempana kuolevat, eli mistään poikkeuksellisesta ilmiöstä ei ole kysymys. 

Äääh....sovitaan, että vika on yhteiskunnassa. Nyt alan siivoamaan, ja sitten ystävän kanssa lenkille.

9 kommenttia:

  1. Tsemppiä sulle! Mahtavaa että olet järjestelyyn päässyt ja aloittanut velkojen maksun pois, sama mulla edessä... Paljonko sulla maksettavaa yhteensä? Ymmärsinkö oikein että jos esim. 5vuoden aikana sun pitää järjestelyn mukaan maksaa yhteensä 10 000e niin voit maksaa sen kerralla myös eikä kuukausi erinä kuten sovittu oikeudessa. Ja jos alkuperäinen velka summa vaikka 20 000e niin maksettavaa vain se 10 000 vaikka kerta maksu olisikin...? Olipa vaikea selittää! Ihanaa kesää sinulle!

    VastaaPoista
  2. Näin tosiaan ymmärsin, kuulin jopa esimerkin henkilöstä, joka oli näin tehnyt. Minulla on laskettu kertyvän maksuohjelmassa yhteensä n. 25 000€ . Tuntuu pikkurahalta alkuperäiseen velkaan nähden (en edes muista määrää, mutta lähellä 100 000€ oli), mutta en millään keksi mitään konstia tuon tienaamiseksi yht'äkkiä. :-)

    VastaaPoista
  3. Joo kyllä tuo iso summa on kerralla maksettavaksi mutta toki alku pottia paljon pienempi! Hyvä kuitenkin tietää että vaihtoehtoja on! :)

    VastaaPoista
  4. Hei, juuri huomasit että olet palannut, mukava juttu : ) joskus mietinkin, että mitäköhän sinulle nykyään kuuluu. Älä luovuta, olet joka tapauksessa voittaja tyyppi, kun olet selvinnyt täysjärkisenä noin henkisesti raskaista vuosista. Nyt on taloustilanteista johtuen melko vaikeaa löytää lähes minkä alan töitä ja kun olet pitkään ollut työttömänä se "lyö" ihmiseen tietynlaisen leiman, mutta älä silti anna periksi. Kyllä sieltä vielä tulee ihminen vastaan joka arvostaa sinun ikäistäsi naista (et ole enää vauvantekoiässä; se on plussaa) ja palkkaa sinut. Jos olet kiinnostunut opiskeluista niin hoitoalalla on kova tarve ihmisistä, että eikun opiskelemaan, jos selkä kestää. T. Outi Ps. yllätyin että oletkin lähes viisikymppinen, tekstistäsi saan sellaisen kuvan että olet 20-30 vuotias nuori nainen!

    VastaaPoista
  5. moi!sun blogisi on niin hyvä!!onneksi joku uskaltaa puhua näistä asioista,niin kuin ne on!itse aloitan "neuvottelut" kohta ulosoton kanssa, ensin meni mies(=kuoli),sitten työt,asunto ja velat jäi....

    VastaaPoista
  6. sun blogisi on hyvä,niin tätäpäivää! aloitan kohta "neuvottelut"ukosoton kanssa, ensin kuoli mies, sitten loppu työt,meni asunto(vuokra) halvempaan mutta velat jäi!1

    VastaaPoista
  7. kiitos kommentista, ja olen pahoillani puolestasi, voimia!

    VastaaPoista
  8. Kiitos hyvästä blogista! Itse olen miettinyt hakisinko velkajärjestelyyn.. Luultavasti haen koska en näe muutakaan mahdollisuutta maksaa vanhoja velkojani. Kaikki uo:ssa, kymmeniä tuhansia yritykseni ajoilta. Nyt on alkanut tulla uusia käräjäoikeuden päätöksiä, joilla velkojat katkaisevat vanhentumisen. Siksi heräsin asiaan.. Tuota velkajärjestely.fi sivustoa ajattelin kokeilla, lähin velkaneuvoja 100km päässä. Aikoinaan 5v sitten kun yritys meni niin miehellä myös meni vuokseni luottotiedot. Maksoi 1000€/kk vapaaehtoisesti ulosottoon melkein 2v ja nyt alkaa olla hänen osaltaan luottotiedot puhtaat ja hänen asiat mallillaan. On tässä hitto vieköön kituutettukin.. Mua jäi kiinnostamaan tuo että jos VJ:n pääsee niin voisi maksaa kerralla pois. Eikö velkojat sitten vaadi lisää jos vaikka heti järjestelyn alussa maksaisi sen maksusopimuksessa määrätyn määrän pois? Olisiko se sitten vain siinä? Lottovoittoahan se vaatisi tietysti mutta teoriassa? Kaikkea hyvää sulle, olet sitkeä sissi! T. Uneton velkainen

    VastaaPoista
  9. Kyllä varmaan kannattaa hakea velkajärjestelyyn. Alussa lasketaan kuinka paljon maksuohjelmalla kertyisi, kun maksat tuloistasi kaiken paitsi suojaosuuden kolmen vuoden ajan. En luottaisi siihen että jos maksaisi summan heti pois, niin asia olisi sillä selvä. Näyttää olevan liian paljon tulkinnavaraisuuksia.

    VastaaPoista