Marraskuussa perustettiin Velallisten tuki ry. Liityin heti facebookryhmään. Mahtavaa, että joku (Liisa Mariapori ja Hilkka Laikko) nostaa kissan pöydälle.
Minulta on mennyt jotenkin tuo 90-luvun lama ja sen vaikutukset ohi. Itse valmistuin tuolloin ja olin tottunut elämään niukkaa opiskelijaelämää. Tein pikku projekteja siellä täällä, rahan ansaitseminen oli vaikeaa mutta en ymmärtänyt suurempaa kuviota. Nyt olen lukenut, kuinka 90-luvun alussa yrityksiä (ja yksityishenkilöitä) pankkien toimesta tuhottiin, ja mitä inhimillisiä kärsimyksiä siitä seurasi. Olen järkyttynyt.
Tämän päivän vitsaus on pikavippifirmat ja perintäfirmat, Lindorffin ja muut. Nyt Velallisten tuki ry on ottanut asiakseen (mm.) saattaa perintäfirmat vastuuseen. Hienoa. Minäkin olen kiltististi maksellut, jos olen voinut. Mutta vaikka kuinka maksaa, ei velka pienene! En ole koskaan tieten tahtoen halunnut luistaa velkojeni maksusta, mutta tosiasiassa olen maksanut järkyttäviä summia perintäkuluja, korkoja, huomautusmaksuja, toimeksinantajakuluja ja ties mitä. Mitä jos sillä rahalla olisin maksanut alkuperäistä velkaa alkuperäiselle velkojalle?
Taidanpa laittaa Lindorffille joulukortin, jonka mukana on lasku, joka on eritelty seuraavasti: Kuva tontusta 0€ (hyvää joulua!), käsittelymaksu 125€, vitutusmaksu 322€, toimenpidekustannukset 2,80€. (Eräpäivä HETI tai menee perittäväksi Polvilumpio & CO:lle).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti