Heipparallaa!

Nyt on aika vaihtaa näkökulmaa. Päätän tämän blogin julkaisemalla hillittömän kommentin:

Odottaa tarkistusta

Doctor Michael kommentoi postausta "Kahvia ja empatiaa"

13.10.2019

Huomio Tavoitteena on tiedottaa suurelle yleisölle, terveille miehille ja naisille. Jotka ovat kiinnostuneita Välitön luovutus heidän {elimen munuaismaksan munasarjoista luuytimelle, kiveykselle ja ovat 100% vakavia. ..; Clevelandclinicmanagement@gmail.com koska meitä on paljon potilaat, jotka tarvitsevat tällä hetkellä munuaisensiirtoa. Etsi mahdollisuus myydä munuaisisi rahoille rahoitusta varten Ostamme sinun   munuainen 800 000 eurolla Maksa: 600 000 euroa Munasarjat: 300000 euroa Luuytimet: 500000 euroa ja meillä on myös Vib / apuvälineitä ultra vibros 11 -lääkkeitä, jotka parantavat tai sallivat heidät pidempään lomalle Lähetä meille sähköpostia sähköpostin Doctormichaelapa007@gmail.com Sähköposti; Clevelandclinicmanagement@gmail.com Whatsapp: kysy minulta Terveiset Michael

Rohkeuteni ei aivan riitä munuaisen myyntiin, vaikka hinta on kohdallaan, ja eräs sukulaiseni eli 60 vuotta yhdellä munuaisella täyttä elämää.

Olen väsynyt vatvomaan velka-asioitani, ja yritän keskittyä muuhun. Jatkan kirjoittelua vähän eri näkökulmasta uudessa blogissani toinenhuone.blogspot.com

Joulurauhaa

Palasin ulkomailta syyskuussa. Ensimmäiset pari kuukautta meni selvitellessä asioita. Sain myönteisen työvoimapoliittisen lausunnon normaalin käsittelyajan puitteissa. Koska lausunto lähetettiin suoraan kassalle, oletin että olin oikeutettu ansiosidonnaiseen päivärahaan. Ei todellakaan kannata olettaa! En nyt mene yksityiskohtiin, mutta väärinkäsityksen vuoksi meni 2kk ennen kuin sain mitään rahaa mistään, ja olin taas joutunut lainaamaan pikku summia kavereilta ja sukulaisilta.
          Kolme kuukautta olin asunnottomana, tosin katto pään päällä, kun asuin ystäväni luona. Hänellä on suuri talo ja suurpiirteinen asenne, ja meillä oli mukavaakin. Koko ajan etsin asuntoa. Aina kun sopiva tuli eteen, tyssäsi asia luottotietoihin. Viimein tajusin soittaa kaupungille, jolle maksuhäiriö ei ole este, ja sattumoisin joku oli juuri perunut tulonsa mitä viehättävimpän pikku asuntoon, jota minulle sitten tarjottiin. Aivan mahtavaa!
          Hain Kelalta vuokravakuutta (silloin pitää hakea perustoimeentulotukea, mikä tarkoittaa omaisuuden, tulojen ja pankkitilien selvittämistä). Aikataulu oli tiukka, mutta ystäväni lupasi lainata vakuusrahan jos Kelalta ei tulisi päätöstä ajoissa. Kun kerroin tämän kaupungille, sain lisäaikaa vakuuden maksamiselle, minkä lopulta Kela lupasi.

Ulosotostakin soitettiin jossain vaiheessa, kun olin ilmoittanut palanneeni. Tehtiin puhelimitse ulosottoselvitys. Nyt ei kyllä ole mistä ottaa. Lupasin palata asiaan, jos tilanteeni muuttuu.

Menin sitten aloittamaan osa-aikaisen hanttihomman, jossa olen varsinasella epämukavuusalueella. Tunteja on vähän, ja ne ovat pari kertaa viikossa keskellä päivää. Palkka on huono. Nykyinen asunto sijaitsee 12 km työpaikasta, julkisilla on hankala mennä ja auto hajosi juuri. Koska palkanmaksu viivästyi, viivästyi myös soviteltu päivärahani. Todella turhauttavaa. Haluaisin lopettaa mokoman 'työn', mutta karenssin pelossa en uskalla. Täytyy löytää tilalle jotain parempaa.

Mutta kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä helpottunut: on koti, vähän tuloa ja (tietenkin) suunnitelmia. Joulun aion ottaa rennosti.

Joulurauhaa kaikille!

Kultareuna

On puolitoista vuotta siitä kun velkajärjestely 'päättyi'. Silloin aktivoitui Lindorff hakemaan käräjäoikeudelta vahvistusta lisäsuoriksille. Samaan aikaan laitoin itse vetoomuksen käräjäoikeudelle lisäsuoritusvelvolllisuuden poistamiseksi mm. koska minulla ei ole mitään edellytyksiä maksaa.

Sain sitten päätöksen, että lisäsuoritusvelvollisuus on vahvistettu ja minun tulee maksaa 8500€ + Lindorffin oikeuskulut. En saanut mitään vastausta lähettämääni vetoomukseen.

Lähdin ulkomaille vapaaehtoistyöhön. Ilmoitin asiasta ulosottoon, joka toistaiseksi on jättänyt rauhaan. Jouduin luopumaan asunnostani, koska vuokranantaja ei salli edelleenvuokrausta. Nyt olen palaamassa Suomeen. Minulla ei ole töitä eikä asuntoa, eikä tietenkään luottotietoja, ja velkaa on edelleen n. 30 000€.

Tässä siis tilanne pähkinänkuoressa. On minulla kivaakin ollut. Olen jopa antautunut ajoittain huolettomuuden valtaan ja nukkunut kokonaisia öitä. Olen tavannut mukavia ihmisiä, käynyt uusissa paikoissa, maistanut uusia makuja ja oppinut asioita.

Taivas oli välillä sininen. Nyt se on synkkien pilvien valtaama. Näen kyllä sen synkän pilven kultareunan. Pilvi vaan näyttä niin järjettömän isolta.

Tämä painajainen ei lopu koskaan

Siis...aloitetaan velkajärjestely ja maksuohjelma, jonka puitteissa lasketaan kertyvän x määrä rahaa. Tuo rahamäärä minun tulee maksaa ennen pitkää joka tapauksessa. Ei enempää. Koska minä en ole pystynyt maksamaan, pankki on nyt maksuohjelman päätyttyä takaajan kimpussa.

Takaaja on eläkeläinen, jolla ei ole (enää) mitään omaisuutta. Osasyynä meikäläinen.

Oma taloudellinen tilanteeni muuttuu koko ajan katastrofaalisemmaksi. Yritystoiminnalla olen ansainnut kolmessa kuukaudessa 1500€. On terveysongelmia, en pysty keskittymään mihinkään. Olen ottanut alivuokralaisen ja myynyt tavaraa kirpparilla. En tietenkään ole oikeutettu työttömyysturvaan (vaikka lain mukaan yritystoiminnan ollessa niin pientä, ettei se ole esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle...). Teen nyt selvitystä tuloista KELA:an, joka voi antaa 'järjestelyaikana' (aikaa saada yritystoiminta kannattavaksi) jotain perusrahaa, jos tuloni eivät ylitä summaa jonka saisin peruspäivärahana.

Olenkin pohtinut sitä, että kuinka alas voi ja täytyy mennä. Niin kauan kun on jotenkin ihmisen oloinen, ei yhteiskunnan tukea helposti saa edes väliaikaisesti.

Velkajärjestely päättyi

Velkajärjestelyni oli ohi huhtikuun alussa. Sitä ei huomannut mistään, mutta luin sen ammoin peperista. Sitten toukokuun lopussa tuli kirje Colligent-nimiseltä perintäfirmalta. Siinä pyydettiin 'selvittämään tulot, koska maksuohjelma on päättynyt', ja 'Mikäli tulot ovat ylittäneet maksuohjelman mukaiset tulot, muodostuu lisäsuoritusvelvollisuus'.

Minulla on nyt 7 vuoden jälkeen maksamatta vielä suurin osa, koska en ole koko velkajärjestelyn aikana ansainnut kovinkaan paljon ja näinollen en ole pysynyt maksuohjelmassa. Lisäsuorituksia on Lindorffin selvityksen mukaan takautuvasti ilmestynyt yli 8000€. Minusta noille lisäsuorituksille ei ole perusteita, koska tuloni eivät ole kasvaneet, päinvastoin.

Toivorikkaita ajatuksia

Olen lukenut viimeaikoina, kuinka monet velkaantuneet ovat ulkomaille muutettuaan saaneet uuden mahdollisuuden, koska luottotiedottomuus ei seuraa sinne. Ovat vuokranneet asunnon, avanneet pankkitilin, ottaneet vakuutuksia, ja tehneet muita tavalliseen elämään liittyviä asioita. Joten olen alkanut itsekin harkitsemaan ulkomaille muuttoa, selvitellyt asioita ja hakenut paria työpaikkaa.

Kun mainitsin tästä eräälle ystävälleni, hän sanoi: 'Itseään ei pääse pakoon'. Mutta enhän minä itseäni haluakaan paeta, vaan tätä mahdottomuutta ja toivottomuutta! Itse asiassa tykkään itsestäni aika paljon ollakseni tällainen törppö ja hieman ylipainoinen. Viettäisin mieluusti enemmän aikaa ihan vaan itsekseni. Siellä ulkomailla.

Visioin tällaista: saisin työpaikan (ihan mitä vaan työtä jota voin tehdä ja josta saa rahaa) esimerkiksi Ranskasta. Ilmoittaisin velkojille, että heippa, nyt minulla on työpaikka, tehdäänkö joku kohtuullinen suunnitelma? Elelisin siellä normaali(hko)a elämää. Mies menisi omia reittejään, joten voisin jopa suunnitella omaa talouttani. Voi hitsi, alkaa kuulostaa koko ajan paremmalta!

Näihin toivorikkaisiin ideoihin päätän tämän vuoden.  Ihanaa uutta vuotta!

Joka päivä eräpäivä

Marraskuussa perustettiin Velallisten tuki ry. Liityin heti facebookryhmään. Mahtavaa, että joku (Liisa Mariapori ja Hilkka Laikko) nostaa kissan pöydälle.

Minulta on mennyt jotenkin tuo 90-luvun lama ja sen vaikutukset ohi. Itse valmistuin tuolloin ja olin tottunut elämään niukkaa opiskelijaelämää. Tein pikku projekteja siellä täällä, rahan ansaitseminen oli vaikeaa mutta en ymmärtänyt suurempaa kuviota. Nyt olen lukenut, kuinka 90-luvun alussa yrityksiä (ja yksityishenkilöitä) pankkien toimesta tuhottiin, ja mitä inhimillisiä kärsimyksiä siitä seurasi. Olen järkyttynyt.

Tämän päivän vitsaus on pikavippifirmat ja perintäfirmat, Lindorffin ja muut.  Nyt Velallisten tuki ry on ottanut asiakseen (mm.) saattaa perintäfirmat vastuuseen. Hienoa. Minäkin olen kiltististi maksellut, jos olen voinut. Mutta vaikka kuinka maksaa, ei velka pienene! En ole koskaan tieten tahtoen halunnut luistaa velkojeni maksusta, mutta tosiasiassa olen maksanut järkyttäviä summia perintäkuluja, korkoja, huomautusmaksuja, toimeksinantajakuluja ja ties mitä. Mitä jos sillä rahalla olisin maksanut alkuperäistä velkaa alkuperäiselle velkojalle?

Taidanpa laittaa Lindorffille joulukortin, jonka mukana on lasku, joka on eritelty seuraavasti: Kuva tontusta 0€ (hyvää joulua!), käsittelymaksu 125€, vitutusmaksu 322€, toimenpidekustannukset 2,80€. (Eräpäivä HETI tai menee perittäväksi Polvilumpio & CO:lle).