Tarina jatkuu 2

Vuosi 2011 oli paitsi velkajärjestelyn myös kaikenlaisten yritysten,  tylsien hanttihommien ja parisuhdeongelmien aikaa. Ystävien, omien työviritelmien ja harrastusten avulla pysyin jotenkin tolkuissani. Yritin myös pitää huolta kunnosta ulkoilemalla ja joogaamalla. Lindorffin kuoria en avannut, mutta avasin pullon Malbecia. 

Tiedustelin velkaneuvojalta silloin tällöin, että olisiko mahdollista hakea sitä maksuohjelman muutosta. Hänen mielestään vuosi oli sellainen aika, jolloin työtilanteen (eli työttömyyden) voidaan katsoa olevan pitkäaikaista, eli vihdoin kesällä 2011 alettiin tekemään maksuohjelman muutosta ja käymään läpi tilannetta: tuloja, asumiskustannuksia jne. Avomieheni ei sopinut velkaneuvojan  ajatusmalliin, jossa ei ole olemassa ihmistä jolla ei ole vakituista työtä ja joka ei saa työttömyyspäivärahaa. Sille ei ollut mitään kohtaa kaavakkeessa.

Mies oli stressaantunut ja  käyttäytyi jatkuvalla syötöllä sietämättömästi purkaen turhautumisensa lähimpään ihmiseen eli minuun. Syytäkin oli: taloushuolet, ex tuli lankoja pitkin, pojalla oli ongelmia, äiti vanheni äkkiä, minä olin mahdoton ja vielä rumakin. Pinnani paloi alkuvuodesta 2012. Aivan rikkinäisenä häivyin maalle, missä oli tilaa, ystäviä ja sukulaisia, ja aurinko paistoi risukasaankin.