Pääsimme yli kriisistä, ja mies tuli lopulta perässä maalle. Halvempien elinkustannusten ja uusien suunnitelmien myötä alkoi elämä vaikuttamaan valoisammalta. Pintaremontoitiin hieman, ja laitettiin taloa kivaksi. Jotain töitäkin ajoittain oli molemmilla. Kuitenkin velat menivät jatkuvasti ulosottoon, ja maksuohjelman muutos oli kesken.
Kesällä 2012 tuli ratkaisu uudesta maksuohjelmasta. Kaksi vuotta oli mennyt siitä kun jäin työttömäksi. Maksuvarani oli laskettu ansiosidonnaisen päivärahan perusteella ( ja sitä oli enää jäljellä 5kk). Kuukausierien sijaan minun oli määrä maksaa kahdesti vuodessa n.2500€, ja jos minulla olisi enemmän tuloja, maksaisin tietysti lisäsuorituksia. Puolison tilanteen muutos ei tulisi enää vaikuttamaan laskettuun maksuvaraani. Uudessa maksuohjelmassa tosin edelleen laskettiin, että puoliso maksaa puolet kustannuksista (mikä ei ole todellisuutta).
Kahdesti vuodessa suoritettava maksu kuukausittaisen sijaan tuntui paremmalta, mutta ei olekaan niin helppoa laittaa jemmaan yli 400 euroa kuussa, kun aina tulee jotain yllätyksiä. Kuten lakimiehen lasku 700€. Tai tasauslasku sähköfirmasta. Tai auto hajoaa. Tai miehen lapsi tulee lomailemaan (kuinka ihmeessä lapsiperheet selviävät? Yksi teini-ikäinen syö ruokaa kolminkertaisen määrän aikuiseen verrattuna ja älyttömästi kaiken maailman naksuja ja tarvitsee hirveästi viihdykkeitä!).
Maksuohjelma alkoi taas alusta, eli laadittiin viideksi vuodeksi, koska en ollut voinut kahden vuoden aikana huolehtia velkojen maksusta alkuperäisen ohjelman mukaisesti. Ainakin osa oli mennyt jatkuvasti ulosottoon, mihinkähän ne rahat sitten päätyivät? Minusta tämä on hieman epäreilua, koska ilmoitin välittömästi tilanteeni muuttumisesta, ja muutosprosessi vei lopulta 2 vuotta minusta riippumattomista syistä.
Nyt pitäisi maksaa tuo toinen vuosittainen erä. Ja penniäkään ei ole rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti