Keksinpäs tilata pankista prepaid luottokortin! Monet asiat saa halvemmalla netistä tilaamalla, ja sehän ei aina onnistu verkkopankissa, ainakaan ulkomaisissa.
En muuten ole törmännyt vielä suunnattomiin vaikeuksiin luottotietojen puutteessa. Asunnon vuokraaminen olisi varmaan vaikeinta (nykyinen kämppä oli suvun hallussa). Joskus kokeilin vuokrata autoa, mutta hupsis: Ei ollutkaan mahdollista ilman luottokorttia. Ja puhelinoperaattorin vaihtaminen on osoittautunut mahdottomaksi, samoin kuin hotellin varaaminen ulkomailla. No, tosin tällä hetkellä teoreettista - ei ole vähään aikaan varaa matkustaa mihinkään. Jos matkustaisin, menisin todennäköisesti johonkin Airbnb - paikkaan.
Oikeastaa ainoa asia, minkä perään olen alkanut haikailemaan, on matkustaminen. Jossain vaiheessa matkustin yhtenään työn puolesta. Vieläpä kiinnostaviin paikkoihin ja monesti businessluokassa. Ei ole enää Finnair plus kultakorttia, kukaan ei maksa messumatkoja eikä istuskelua Diners-loungessa Köpiksen kentällä. Itsetarkoituksellisilla lomamatkoilla en itse asiassa ole ollut montakaan kertaa elämässä, aina on ollut jokin syy: Opintomatka, ystävän häät tai projekti.
Hmmm....pitäisiköhän yrittää kehittää joku ulkomaanprojekti? Tai voisin yrittää säästää pari sataa, ja mennä muutamaksi päiväksi ystävän luo Berliiniin. Ei huono idea!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei! Löysin blogisi aivan äskettäin...
VastaaPoistaMeidän perhe, vanhempani siis, olivat velkajärjestelyssä alkaen vuodesta 1994. Olin teini silloin, 17-vuotias. Muistan sen, kun rahaa ei kertakaikkiaan ollut. En tosin ihan tarkkaan silloin tiennyt, mikä tämä järjestely oikein on -vanhemillanikaan ei oikein energia enää riittänyt alkaa selvittämään raha-asioita meille lapsille... Mutta muistan sen, että minun lukiokirjojen ostaminenkin oli vanhemmilleni suuri stressin aihe. Minulta jäivät luokkaretket käymättä ja vanhojen tanssit tanssimatta -rahaahan ne olisivat vaatineet.
Nyt aikuisiällä olen alkanut selvittää asioita, jo ihan oman opiskelunkin osalta. Opiskelen nimittäin yritysjuridiikkaa ja tämä yksityishenkilön velkajärjestely on juuri nyt aiheena. Siksi päädyinkin blogiisi, kun etsin tietoja :) Jossakin vaiheessa iaon tehdä lopputyöni tähän aiheeseen liittyen (onhan minulla vähän henkilökohtainen syykin tähän...)
Haluan vain sanoa, että te selviätte. Jäljet se jättää, mutta tunnelin päässä on valoa. Toivon kaikkea hyvää teidän perheellenne :)
Terveisin "Tällä kertaa anonyymina kirjoitteleva..."
Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuon nuorena. Itselläni ei 'onneksi' ole lapsia. Meilläkään ei ollut liikaa rahaa, kun olin nuori. Olen tottunut selviytymään vähälläkin, eikä itsetuntoni tai imagoni ole rahasta kiinni. Sinullekin varmaan nuoruuden kokemus tuo oman näkökulman velkajärjestelyaiheeseen, ja 'sisäpiirin tietoa' alalle.
VastaaPoistaSe on ihan totta, että itsetunnostani on kyllä tullut vahva. Näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin toisaalta on ollut hyvä asia, että itsetunto aikanaan rakentui muun, kuin rahan päälle. Ja kokemus on opettanut suvaitsevaisuuttakin: nuorena jo oppi, että kenellä tahansa voi talous keikahtaa.
VastaaPoistaMutta en silti haluaisi elää nuoruuttani uudelleen. Toivon kaikkea hyvää teille. Te selviätte! :)